No me istuttiin Susannan kans kaikes rauhas keittiön pöydällä ja tiirattii ulos ja mitä me ny siin mietiskeltii, kun äiti puuhas ruokaa siin itelleen. Me oltii ihan ajatuksissaan ja kai äitiki oli, kun yhtäkkii se pudotti lautasen siihen työpöydälle ja se piti kauheen kolinan! Me singottiin pöydältä lattiaa kohti yhtaikaa ja lehdet, paperit, äitin känny ja silmälasit lens sen siliän tien jonneki ja äiti huus ärräpäitä! Kun se keräili kamoja lattialta se sano ett nonni, sim-kortti on ny hylätty, mut kyll se sai sen sit toimimaan taas.  Mä siinä hötäkässä juoksin olkkariin kaapin taa ja Susanna kurvas makkariin sängyn alle, vaik kylhän me sit tajuttiin ettei täs ny maailma kaatunu mut kyl meill pumppu läpätti miljoona kertaa minuutis ainaki. Kun tilanne oli sit ohi niin Susanna istu makkarin lattial ihan pöllämystyneenä eikä osannu tehä mitään järkevää ja mä sit vaan muka haistelin olkkarin pöytää ihan muina kissoina. Mitäs täs ny, ihan tavallista vaan.No me sit nähtii keittiös ja mä kysyin ett onks kaikki hyvin ny ja Susanna sano, ett joo kyl taas tästä, säikähdin vaan niin maan perusteellisesti! Miten toi äippä tollai koheltaa, ett täs saa melkein järttaslaagin, kauheeta!Me paineltiin siit sit makkariin päivälevolle, kun piti vähä saada rauhottuu tommosen järkytyksen jälkeen. Äippä meni sit syömään ja kaikki oli taas ihan kunnossa. Mut sit myöhemmin mä istuin taas keittiön pöydällä kattelemas pihalle, ku äippä siin kirjotti koneella ja oltii kans ihan omis mietteis. No äiti nousi siit ylös ja meni laittaa teetä tulemaan ja sano ett miten tääl on niin kuuma ja aukas sit ikkunan. Se seiso siin hellan vieres vahtaamas sitä pannua, ku mä sit kurkotin haisteleen siit ikkunast ja kaikki meni hyvin niin kauan kunnes mä lähin siitä pois. Siin on semmonen rullaverho jossa on semmonen vähän niinku helminauha josta sitä vedetään ylös ja alas ja mä olin astunu sen niinku sisään eli se nauha meni mun mahan alta. Kun mä ponkasin siitä alas mä jäin roikkuun siihen nauhaan ja paniikki iski salamana ja siin sit aitaa kaatu ku mä sekapäisenä pääsin siit irti! Tuolit lenteli kumoon ja mä sinkosin olkkariin kaikki karvat pystyssä, ei oo varmaan ennen ollukkaa niin paksu häntä. Ja äippä huutaa, ett voi kauheeta sentään ja juoksee mun perässä.  Täss se sit silittää mua ja selittää ettei tässä ny mitään, mutku äiti ei ehtiny huomata ajoissa mitä oli tapahtunu, siis ett mä jäin siihen nauhaan kiinni. No mä istuin siinä pitkät tovit rapsutettavana, ku mä rakastan sitä ku mua rapsutetaan tälläi päälaelta, mä istusin siin vaik kuinka kauan. Monesti aamulla äiti syö puuroonsa oikeel kädel ja rapsuttaa mua vasemmalla ja mä istun siin ku autuas aatu.