Just joo, tämmöstä se sit on kun ei pääse itse hoitamaan asioitaan! Meijän äippä, se tonttu, kävi sitten kaupungissa ostoksilla ja haki meille samalla ruokaa niinku aina ennenki. No ei siinä sinänsä mitään outoa ole, mutta se puupää olis voinu kattoo vähän tarkempaa, että mitä siinä pussissa lukee! Se pöllö toi meille Almo Naturen penturuokaa ison pussin! Ja sit se oli onnessaan ostanu meille kissan-nameja, mitä lie kummallisia pötkylöitä joita me kyllä haistettiin, mutta ei tajuttu mitä hiivatteja ne muka oli. Ja saatiin taas kuulla olevamme nirppanokkia joille ei kelpaa sitten niin mikään ikinä!No onko pakko kantaa kaikenlaista omituista pötkylää meille, kysyn vaan? Mut se penturuoka on kyl ihan hyvää, kun siinä on enemmän rasvaa ku meijän normaalissa sapuskassa. Äippä huomas mokansa vasta eilen ja se kävi siel asioilla jo torstaina! Vähä meitä nauratti, ku se huomas mitä siinä pussin kyljessä luki, KITTEN, hihhih, sen ystävä oli meillä kylässä ja sille se sitä sitte päivitteli. Semmosta se sit on ku ihminen koheltaa, kun sen panee asioita hoitamaan. Nii ja arvatkaa mihin se vei ne namit? Alakerran koiralle, kun se kuulemma varmaan ymmärtää hyvän päälle! Pöh.

Ensiks oli kaks laatikkoa vessassa, mut se toinen oli pienempi ja oikeestaan liianki pieni. No siin kävi sit sillai, että kun ei siin mahtunu ottaan kunnon asentoo, niin suhahtiki yli laidan! Ei me siin mitään huomattu, mut äiti rupes kerran ihmetteleen ett mikä täällä haisee ja haisteli meijän hiekkiksiä eikä ne mitään haissu. Mut sitte se oli kerran menossa suihkuun ja samalla ku se nosti hiekkikset pois kylppäristä se huomas sen! Mutkitteleva pissavana meni pitkin klinkkerilattiaa kohti lattiakaivoo ja se kumartu haistaan ja totes, ett jumprahuiti!!

Kissat! Mitä hiivattia täällä oikeen tapahtuu, kaks hiekkistä ja silti pissataan lattialle, ei tuu mitään! No se tajus mistä on kysymys, kun se toinen loota on liian pieni, ainaski mulle, Susanna nyt on semmonen oravan kokonen pitkulainen mut hoikka, mut mä oon sentään kissan kokonen! No se pikkuloota lähti sit niiltä sijoiltaan ja se pesi koko lattian ja höösäs siel hiki hatussa ja meni sit sinne suihkuun. Mut arvatkaa mitä? Tänään se meni sinne laittaan pyykkii koneeseen ja taas se rupes sanoo, ett mikä täällä haisee ja haisteli taas sitä jäljelle jäänyttä isoo hiekkistä mut ei se taaskaan haissu. No, se rupes kattoon tarkempaa ja nosti lootan pois paikaltaan....         Sit se huusi, ett ei voi olla totta, ei jumaliste, nyt kyllä alkaa riittää! Siel oli kivat jäljet seinäs ja siitä sit lattiaa pitkin taas sinne lattiakaivoon. Se huusi, ett kumpi täällä suhauttelee pitkin seinää kuin kollit maaliskuussa?? No, ku siin on se entinen haju jäljellä niin mä kun oon semmonen ett nostan takapuolta kun mä pissaan niin, tota....Mitä mä teijän kans oikeen teen, tämmönen peli ei vetele! Ja taas se pesi sitä seinää ja lattiaa. Oisko teil jotain neuvoo tämmöseen ongelmaan? Suhautteleeks kukaan muu? Ei se siis meitä haittaa, mut äippää se haittaa pikkusen. Millä se sais sen hajun pois niin tarkkaan ettei tekis enää mieli suhautella?

Äippä sanoo meitä nirppanokiksi, kun meille ei kuulemma kelpaa mikään! Vai nirppanokat, pöh, me ollaan hienoja kissoja ja kulinaristeja ja se on ihan eri asia! Mut siis eilen kun se kävi kaupungis se toi sielt eläinkaupasta uutta purkkiruokaa, almo naturee ja siis se on niin hyvää, ett oltiin taas aamulla rivissä huutamassa ruokaa ja ennen sitähän äippä ei voi muuta tehäkään. Ikuna ei olla niin hyvää purkkisapuskaa saatu, suositellaan kaikille! Syödään me almo naturen holisticin nappuloitaki ei sen puoleen, mut nappulapuolelta eniten kuitenki Maine Coonia.

Täs me just keskustellaan siit uudest sapuskast ja todettii molemmat, ett tosi hyvää ja tätä on saatava lisää. Susanna sano, ett kerranki se on osannu tarttuu just oikeeseen purkkiin, ku mehän ei syödä minkäänlaista tavallisen kaupan purkkiruokaa eikä minkään muunkaan kaupan ennen tätä vaik onhan toi äippä tietty tarjonnu kaikenlaista, mut me ku käydään sit haistamas, ett mitäs tää on niin ei siin oo paljo muuta vaihtoehtoo jääny ku puistaa tassuu ja lähtee meneen.No täs mä päivystän kettiön pöydällä, ku äiti kirjottaa ja välil täytyy vähä venytellä, ku sehän istuu tolla koneella vaik kuinka ja kauan. Mut musta on kiva olla siin äipän kanssa yhessä.Välillä me sit siinä jutellaan ja äiti silittää mua, mä tykkään olla aina ajan tasalla missä mennään. Sitä se sit jaksaa valittaa, ku on koko pöytä aina ihan karvoissa, varsinki sit ku se rupee syömään ja häätää mut siitä lattialle.Susannan tarttee aina tulla siihen, ku se kuulee meijän juttelevan ja äiti silittää mua. Se tulee siihen kesken uniensa haukotteleen ja naukumaan, ett mitä täällä tapahtuu, kun mua ei oo kukaa pyytäny messiin?No äiti sit silittää sitä siin aikansa ja mua se nyppii, menis vaan takasin nukkuun siitä! Se on vaan niin mustis aina, en mä vaan ikinä....

   No me istuttiin Susannan kans kaikes rauhas keittiön pöydällä ja tiirattii ulos ja mitä me ny siin mietiskeltii, kun äiti puuhas ruokaa siin itelleen. Me oltii ihan ajatuksissaan ja kai äitiki oli, kun yhtäkkii se pudotti lautasen siihen työpöydälle ja se piti kauheen kolinan! Me singottiin pöydältä lattiaa kohti yhtaikaa ja lehdet, paperit, äitin känny ja silmälasit lens sen siliän tien jonneki ja äiti huus ärräpäitä! Kun se keräili kamoja lattialta se sano ett nonni, sim-kortti on ny hylätty, mut kyll se sai sen sit toimimaan taas.  Mä siinä hötäkässä juoksin olkkariin kaapin taa ja Susanna kurvas makkariin sängyn alle, vaik kylhän me sit tajuttiin ettei täs ny maailma kaatunu mut kyl meill pumppu läpätti miljoona kertaa minuutis ainaki. Kun tilanne oli sit ohi niin Susanna istu makkarin lattial ihan pöllämystyneenä eikä osannu tehä mitään järkevää ja mä sit vaan muka haistelin olkkarin pöytää ihan muina kissoina. Mitäs täs ny, ihan tavallista vaan.No me sit nähtii keittiös ja mä kysyin ett onks kaikki hyvin ny ja Susanna sano, ett joo kyl taas tästä, säikähdin vaan niin maan perusteellisesti! Miten toi äippä tollai koheltaa, ett täs saa melkein järttaslaagin, kauheeta!Me paineltiin siit sit makkariin päivälevolle, kun piti vähä saada rauhottuu tommosen järkytyksen jälkeen. Äippä meni sit syömään ja kaikki oli taas ihan kunnossa. Mut sit myöhemmin mä istuin taas keittiön pöydällä kattelemas pihalle, ku äippä siin kirjotti koneella ja oltii kans ihan omis mietteis. No äiti nousi siit ylös ja meni laittaa teetä tulemaan ja sano ett miten tääl on niin kuuma ja aukas sit ikkunan. Se seiso siin hellan vieres vahtaamas sitä pannua, ku mä sit kurkotin haisteleen siit ikkunast ja kaikki meni hyvin niin kauan kunnes mä lähin siitä pois. Siin on semmonen rullaverho jossa on semmonen vähän niinku helminauha josta sitä vedetään ylös ja alas ja mä olin astunu sen niinku sisään eli se nauha meni mun mahan alta. Kun mä ponkasin siitä alas mä jäin roikkuun siihen nauhaan ja paniikki iski salamana ja siin sit aitaa kaatu ku mä sekapäisenä pääsin siit irti! Tuolit lenteli kumoon ja mä sinkosin olkkariin kaikki karvat pystyssä, ei oo varmaan ennen ollukkaa niin paksu häntä. Ja äippä huutaa, ett voi kauheeta sentään ja juoksee mun perässä.  Täss se sit silittää mua ja selittää ettei tässä ny mitään, mutku äiti ei ehtiny huomata ajoissa mitä oli tapahtunu, siis ett mä jäin siihen nauhaan kiinni. No mä istuin siinä pitkät tovit rapsutettavana, ku mä rakastan sitä ku mua rapsutetaan tälläi päälaelta, mä istusin siin vaik kuinka kauan. Monesti aamulla äiti syö puuroonsa oikeel kädel ja rapsuttaa mua vasemmalla ja mä istun siin ku autuas aatu.

Kerrankin ilo-uutinen siitä maailmasta jota minä vihaan! Voi mikä riemu koitti, kun näin tuon uutisen!Härkä ruhjoi rääkkääjänsä hengiltä, eikä härkää saa tappaa enää näissä sairaissa peleissä! Jippii, oi mikä mahtava uutinen! Pidän näitä ihmisiä mieleltään sairaina koska en voi muuten käsittää tuollaista toimintaa. Laki on astunut kuulemma tähänkin touhuun eli härkää ei saa enää tappaa, mutta miksi sitä saa rääkätä? Äly hoi, älä jätä! Iloni on aina ylimmillään, kun kiusattu eläin tappaa kiusaajansa, juuri niin sen pitääkin mennä!

Taas se kamala pauke alkaa illemmalla ja kestää varmaan taas kaiken yötä, vaik ei saiskaan, mutku eihän sitä kukaan valvo! Alakerran koira pelkää ihan kauheesti sitä pauketta eikä uskalla mennä edes ulos koko iltana. Me ny ei juurikaan siitä perusteta. Mut siis kamut hei, tärkeetä asiaa, meijän äippä on sotkenu asiat taas kerran, kun se toope ei kai osaa laskee! Aina sitä saa hävetä, sitä mä olen aina sanonu! Se on sotkenu meijän synttärit, kun siis mä Samina en todellakaan täytä seuraavaks 11v. vaan vasta 10v. ja Susanna 9v. voi että meitä pännii tommonen mokailu! Täss on meist kuvii, ku me myllätään hulluina tollla viltillä ja pöllytettään kaikkii leluja, ku äippä on laittanu siihen kissanminttuu...On se vaan semmosta ruohoo, ett on laakista lanttu viihteellä! Eikä mekään muistettu ees tapella leluista, ainakaan heti...On tää niiiin nastaaaa....      jee, ai niin meijänhän piti kai sanoo jotain? Ai joo, siis Älyttömän Ihanaa Uutta Vuotta kaikille kamuille ja palvelijoille kans!!

Nonni, Joulu sit oli ja meni ja seuraavaks ihmiset riehaantuu Uudesta Vuodesta, niin ne aina. Me ny ei kauheesti perusteta noista uusista vuosista, ku ei ne juuri vaikuta meijän päivärutiineihin. Paitsi nyt iski suoraa suoneen yks ajatus, herttinen, mä täytän 11v ens vuonna ja Susannaki jo 10v ett siis aletaan olla jo keski-iässä! No onneks meil kissoilla ei oo noita ryppyhuolia, hih, ku ihmiset jaksaa niitten kans veivaa! Meillä ku ei oo edes noita vaihdevuosiakaa riesana nii mitäs täss sen kummempia.Äippä täss näyttää mulle jotain tussii ja mä ihmettelen ett no mitä mä nyt siitä? Emmä ny enää jaksa riekkuu jonku tussin kans, semmonen on pikkukissien hommaa!Joten mä kävin siihen pitkäkseni ja tiirasin meijän ruokapaikalle, ett meniskö vaik syömään...No, Saminahan tietty just meni sinne, ku sehän on ain ruokakupilla, aamulla, illalla, päivällä, yöllä.....    just siks se onki tommonen punkero.Ei maar mä lähen maate. Mitä täss muutakaan järkevää keksis.Samina kerkiski lähtee ensiks ja mä tulin sit perässä ja äippä tietenki kuvaamaan meitä ja sano, ett menisitte nyt joskus yhessä nukkuun niin sais kivoja kuvia. No johan me täss taannoin oltiin niin ett näit senki ihmeen ja sait ne kuviinki!Kyl tää tavallinen asetelma saa ny kelvata. Ja mee nyt jonneki muualle siitä häirittemästä.

Oikeen ihanaa Joulua ihan kaikille kamuille joihin me ollaan saatu tutustua! Ei osattu arvatakaan miten kivoja ystäviä ollaan saatu ja niin monia vielä, kun aloitettiin tää meijän blogi. Me ollaan niiiiin iloisia kaikesta!!! On ollut sanomattoman mukavaa lukea kaikkien teidän postauksia ja monesti on saanu nauraa oikeen kunnolla, kun on ollu niin hauskaa tekstiä! Me niin tykätään teistä kissulit, kaikki!!Äiti täss leikkii mun kans uudella "karvamadolla" ja kuvat on mitä on kun se samalla toisella kädellä kuvaa! Mut kyl mä sit myöhemmin pöllytinki sitä matoo oikeen kunnolla!Smina tuli kyylään, ett mitä mä oiken teen ja kyl seki myöhemmin anto hiirulle kyytiä oikeen viimesen päälle! Täss se sit jo istuu keittiössä äitiä vastapäätä, kun se kirjottaa siellä ja otti sit kuvan Saminasta huvikseen.Ja tämän Joulun kynttilän myötä lähetetään teille Hyvää Joulua ja muistakaa kiertää nää kaukaa, ettei ne viikset mee kiharalleen tai satu jotain vielä pahempaa!

Nonni, nyt ollaan jo ihan ovella siis Joulun ja huomenna äippä sit siivoo oikeen viimesen päälle viel ja sit koittaa rauha ja kynttilät sytytetään ja tunnelma on lämmin ja mukava. Kun äiti sanoo, ett huomenna on siivottava ett aattona on varmasti siistii, ku meijän karvoi on jo parin päivän päästä taas joka paikka väärällään! Muuten kamut, onks teillä semmosta ny ett kun turkkii silittää niin rätinä vaan käy ja kipinät lentää? Meil se on aina näin talvella, kun on noi patterit kuumina eikä se oo yhtään kivaa.Tässä me ollaan hyvin harvinaises tilantees, ku me ei yleensä nukuta kimpassa, mut oisko se sitt toi Joulumieli tehny meill tepposet! Ja äiti ku huomas tään ni sehän meni viivana hakeen kännyy ja eiku kuvii ottamaan! Eihän siin mitään kivahan siin oli lepposesti olla, ku meillähän tahtoo tulla yleensä aina välil sanomista keskenään ain jostain. Ja sit otetaan pieni otsaan lyöntikisa ja selvitetään asia. Äippähän osti semmosta Feliwayta vai mitä se oli ku se oli kuullu, ett se vois auttaa meitä oleen tappelematta. No emmä tiijä, kyll me siltiki aina silloin tällöin jostain kinataan.

OIKEEN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE KAMUILLE! TOIVOTTAA SUSANNA JA SAMINA!

Nyt en kirjoita itkemisestäni tai laita jotain kamalaa kuvaa tähän vaikka kysymys onkin taas eläinten huonosta kohtelusta. Kävin tuolla Eläinten Oikeuksien sivuilla ja kovetin itseni jotta pystyin katsomaan joitakin kuvia ja luin paljon asioita. Mieleeni nousi asia jota minun tulee pohtia sydämessäni ja tarkasti. Olen sanonut rakastavani eläimiä ja kirjoittanut useita kertoja erilaisista tapauksista tänne ja allekirjoittanut useita adresseja sekä vetoomuksia eläinten puolesta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Mutta, häpeäkseni minun on todettava, että kuitenkin syön lihaa. Mitä minun on ajateltava tästä? Sekä sellainen asia, etten todellakaan rakasta esim. käärmeitä, hämähäkkejä, hyttysiä, kirppuja, ampiaisia jne. vaikka en minä niitä ilman muuta listikkään vaan yritän saada ne ulos muulla tavoin. Jumala antoi ihmiselle eläimet niin villi- kuin karjaeläimetkin ja tarkoitti niiden lihan syötäväksi, mutta ei varmaankaan terkoittanut, että ihminen kohtelee niitä huonosti. Mutta tämä on minun oma ongelmani ja minun on tehtävä omat valintani ja ratkaisuni ihan itse oman omantuntoni ääntä kuunnellen. Onko minusta kasvissyöjäksi? Entäpä se, kun minulla on kaksi lihansyöjää lemmikkeinäni? En voi tarjota kissoilleni soijapapuja vaikka itse ehkä oppisinkin niitä syömään. Tämä minun on ratkaistava ihan itse. Tiedän toki ettei minun kasvissyöntini pelasta maailman kärsiviä eläimiä, mutta voin rauhoittaa oman sydämeni tekemällä oman valintani. Muuta en voi tehdä paitsi tietenkin pitää mahdollisimman hyvää huolta omista eläimistäni. Tästä aiheesta löytyy lisää asiaa ja kuvia omilta sivuiltani jo ennestäänkin ja lisää tulee kohta, kunhan saan kirjoitettua sinne otsikolla "JUMALA LOI MEIDÄTKIN" että tämmöstä tällä kertaa. Äippä